Tämä ei ole vieläkään ruokailuun liittyvä blogi, vaikka kuvasta vois ehkä virheellisesti niin kuvitella. Ehhei, tässä on matskuja saippuan valmistukseen. Sitten kun se suuri päivä koittaa, että uskalan alkaa lipeällä saippuoita tekemään, niin onpa rasvat ja öljyt valmiina. Tuo pergamiini paperi on sitävarten, että siihen voi kypsät saippuat sitten kääriä. On muuten erilailla, kun valmismassojen kanssa....valmismassasta tehdyt saippuat kääritään kelmuun, jos niitä ei heti oteta käyttöön, mutta lipeäsaippuoissa luki, että valmiit saippuat pakataan ilmavasti, ja siellä mainittiin tuo pergamiinipaperi yhtenä vaihtoehtona, saippuakirjassa siis. Ja siis valmiit saippuat...lipeällä tehdyt saippuat tarvivat aikas pitkän kypsymisajan, toisin kun valmismassoilla tehdyt, jotka voi ottaa vaikka samantien käyttöön. Tuo servettipakkaus on sitten kyllä muihin hommiin...aattelin kortteihin kokeilla näin niinku ensimmäisenä. Mutta saippuahommat edistyy siis...hitaasti, mutta varmasti. :D Yksi ihana nettituttu tilas mulle juuri tänään ulkomailta halkomuotin puutukineen ja muotin, jossa pieniä sydämiä sekä suorakaiteen muotoisen saippuamuotin...Jes! Ihanan avulias ihminen! <3 Itse tietty maksan ne ostokset, mutta silti...auttaa nettituttua tällälailla...tarvii olla suuri ja lämmin sydän ko.ihmisellä. Olen todella kiitollinen tuosta avusta. <3 Mitä olen käsintehtyjä saippuoita googletellut, niin tykkään etupäässä ns.liki yksivärisistä saippuoista, joiden sisällä jotain kivaa tekstuuria tuovaa pintaa. ..ja niiden kanssa kuviomuoteista, MUTTA joihinkin saippuoihin sopii sileät muotit, niin siksi nämä uudet tilaukseen....se on satsaus tulevaan, ettei myöhemmin tarvi harmitella, kun ei sellasia muotteja ole. Haluan kuitenkin jossakin vaiheessa kokeilla saippuan tekoa värienkin kanssa...muutama väri jo odottaa valmiina...ja haluan kokeilla sellaisiakin, jossa pienempi saippua isomman sisällä...siksi nuo muotit. Ja kuka tietää, jos kuumamenetelmääkin haluan joskus kokeilla....vapaaehtoisesti tai ns.pakon edessä yrittäen pelastaa kylmämenetelmän saippuaa, jonka kanssa ei kentien mennyt niikuin strömsössä. Hiukan tietty pelottaa, että seisonko joku päivä keittiössä palovammojen polttaessa ihoa ja katsoen saippuamassaa, joka kuohuu pitkin pöytää, itku silmässä kysyen itseltäni, että no Eeku, kannattiko?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti